Suomalaisten käsitys kirjallisuudesta kansakunnan rakentajana sekä suomen kielen ja suomalaisen identiteetin ylläpitäjänä alkoi muodostumaan 1800-luvulla J.V. Snellmanin alullepanemana. Vaikka kirjallisuuden kehitys laahasi muuhun Eurooppaan nähden hieman jäljessä, lukutaito yleistyi Suomessa jo varhain.
Itä-Suomen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Risto Turunen tiivistää kirjallisuushistorian pääpointit kokemuksen tuomalla varmuudella. Turunen on opettanut kirjallisuutta vuodesta 1986 lähtien, minkä lisäksi hän on toiminut erilaisissa tutkimustehtävissä sekä kirjallisuus- ja kulttuurialan luottamustoimissa.
Globalisaation myötä suomalainen kirjallisuus on monipuolistunut sekä sisällöllisesti että kielellisesti. Turusen mukaan nykykirjallisuuden tehtävä voidaan jakaa karkeasti neljään tasoon: se ylläpitää ja kehittää yksilöllistä, alueellista ja kansallista identiteettiä sekä toimii osana maailmanlaajuista keskustelua.
– Jos ajatellaan millainen merkitys alueidentiteeteillä on tämän päivän maailmassa, niin kyllä suomalaiset kokevat edelleen olevansa esimerkiksi pohjalaisia, kainuulaisia, karjalaisia tai savolaisia, Turunen kertoo.
– Tällainen identiteetti ja alueeseen kiinnittyminen on osa ihmisten olemassaoloa, tapaa olla maailmassa.
Alueeseen kiinnittyminen voi tapahtua muillakin tavoin kuin maantieteellisen sijainnin kautta, ja esimerkiksi evakkokarjalaiset ovat perinteisesti vaalineet omaa karjalaisuuttaan mentaalisella tasolla. Nykypäivänä karjalaista identiteettiä kantavien joukko on levittäytynyt ympäri Suomea ja koko maailmaa.
– Tänä päivänä voidaan puhua maailmankarjalaisuudesta. Karjalaisten, evakkokarjalaisten ja kaikenlaisten karjalaisten jälkeläiset ovat levittäytyneet maailmalle, mutta he edelleen kantavat omaa perinnettään muistoissaan, tavoissaan ja kenties murteessaan, Turunen kuvailee.
Karjalaisuutta esiin uudella tavalla
Karjalaisen alueidentiteetin ylläpitäminen ja kehittäminen on yksi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön tärkeimmistä tehtävistä. Turunen on mukana säätiön toiminnassa hallintoneuvoston jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Myös hänen edustamallaan Itä-Suomen yliopistolla on merkittävä rooli karjalaisen kulttuurin vaalijana ja kehittäjänä.
KKES lanseerasi viime vuonna Karelia-kirjallisuuspalkinnon, jonka tarkoituksena on tukea suomalaista painettua kirjallisuutta ja Pohjois-Karjalan kulttuurista elinvoimaa.
– Yksi iso merkitys Karelia-kirjallisuuspalkinnolla on siinä, että se nostaa tätä aluetta ja maakuntaa esille. Suomalaisuuden kontekstissa Karjala on ollut laulun, runon, kertomusten, kirjallisuuden ja myyttien maakunta, ja sitä kautta sillä on tällainen vahva kirjallinen perinne, Turunen sanoo.
Kirjallisuuden professori oli ammatillisen asemansa puolesta luonnollinen valinta Karelia-kirjallisuuspalkinnon raadin puheenjohtajaksi. Raadin tehtävänä on lukea jokainen kilpailuun osallistuva teos ja valita niistä kuusi loppukilpailuun. Lopullisen päätöksen palkittavasta teoksesta tekee erikseen nimetty valitsija.
Turusen johtama raati koostuu ihmisistä, jotka tarkastelevat kirjallisuutta hieman eri näkökulmista: on kirjallisuuden professori, äidinkielen opettajia, toimittajia, kirjastoammattilaisia sekä kirjallisuuden harrastajia, jotka toimivat raadissa suuren lukijakunnan äänenä.
– Kirjallisuuspalkintojen raadeissa on tärkeää olla sekä ammatillista asiantuntemusta että kansalaisharrastuneisuutta. Kun Karelia-kirjallisuuspalkinnon raatia koottiin, tätä periaatetta pidettiin yllä.
Ei mikään tyypillinen romaanipalkinto
Suomi on taidepalkintojen luvattu maa, eikä Turunenkaan ole aivan varma siitä, kuinka monta erilaista kirjallisuuspalkintoa valtakunnassa jaetaan vuosittain. Usein palkintojen ajatellaan hyödyttävän ensisijaisesti tunnustuksen saaneita teoksia ja kirjailijoita, mutta jokainen jaettu palkinto kerää huomiota myös kirjallisuudelle taiteenlajina.
– Karelia-kirjallisuuspalkinto eroaa mielestäni muista kirjallisuuspalkinnoista monella tapaa. Ensinnäkin se identifioituu karjalaisuuteen ja tänne Itä-Suomeen ja tuo sitä kautta alueellista merkitystä, Turunen taustoittaa.
Kilpailun säännöissä on huomioitu nykypäivän moninainen karjalaisuus, ja siihen voivat osallistua teokset, joiden kirjoittajalla on vahva side Pohjois-Karjalaan, tai jotka muutoin ansioituneella tavalla tukevat karjalaista identiteettiä tai käsittelevät sen historiaa, nykypäivää tai tulevaisuutta.
– Lisäksi palkinnon sääntöjä luodessamme halusimme, ettei se olisi aivan tyypillinen ’romaanipalkinto’, vaan että siinä olisi laaja-alaisuutta.
Käytännössä kilpailuun voivat osallistua hyvin monenlaiset teokset aina runokirjoista tietokirjoihin ja romaaneista lasten- ja nuortenkirjoihin. Virallisen määritelmän mukaan hyväksyttäviä teoksia ovat kaunokirjallisuusteokset sekä esseistiset tietokirjat. Yksi peruste laaja-alaisuudelle on se, että kirjallisuuden kentän eläessä perinteiset genrerajat ovat alkaneet hämärtymään.
Kirjallisuuden tapaan myös kulttuuri elää ja kehittyy jatkuvasti. Turunen jää seuraamaan Karelia-kirjallisuuspalkinnon vaikutuksia mielenkiinnolla.
– Odotan, että kilpailu tuo uusia elementtejä ja ulottuvuuksia siihen, miten olemme perinteisesti tottuneet ymmärtämään karjalaisuuden.
Karelia-kirjallisuuspalkinto on Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön myöntämä tunnustus, jonka rahapalkinto on arvoltaan 20 000 euroa. Vuoden 2026 kilpailuun osallistuvien teosten julkaisun tulee tapahtua aikavälillä 1.8.2024–31.10.2025.
