Teatteriohjaaja ja kirjailija Riko Saatsi eli Levoin Grigo kasvoi kahden karjalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Itäisen rajakarjalaisuuden ja suomenkielisen pohjoiskarjalaisuuden risteyksessä hän oppi katsomaan asioita useista eri näkökulmista.
– Kun olin lapsi, meillä kotona puhuttiin hyvin omintakeista kieltä. Asiat piti hoitaa n’äbieh, tai kun joskus olin vatsataudissa ja isä tuli töistä, hän kysyi ovelta, että Viegö siun vaččua balberoittau?
Vasta aikuisiällä lapset ymmärsivät yhdistää isän käyttämät sanat karjalan kieleen. Pian Saatsi löysi itsensä hämmentävän kokemuksen ääreltä: hän osasi puhua kieltä, jota ei aiemmin tiennyt osanneensa.
Oivallus jätti jälkeensä myös suuria kysymyksiä. Miten on mahdollista, että karjalan kieli lähestulkoon katosi Suomesta vain muutamassa vuosikymmenessä? Mikä saa ihmiset luopumaan identiteettinsä perustasta, omasta äidinkielestään?
Lopulta kysymysten siivittämänä syntyi Yönistujat, joka kuvaa ortodoksikarjalaisten ruumiinvalvojaisten kautta paitsi yksittäisen ihmisen hautaan saattamista, myös eräänlaista sotien jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtunutta karjalaisen kulttuurin ja karjalan kielen kuolemaa.
– Olen tässä kirjassa yrittänyt ymmärtää sitä kokemushistoriaa, jonka kautta oman sukuni vanha äidinkieli, karjala, on tällä hetkellä Suomessa niinkin vakavasti uhanalaisessa asemassa, Saatsi kertoo.
Itseilmaisun monet keinot
Kirjallisuus veti nuorta miestä puoleensa jo lukioiässä, mutta ammatiksi se kääntyi vasta paljon myöhemmin, kun Saatsin esikoisteos Hyviä aikomuksia julkaistiin vuonna 2021.
Saatsi kokee, että hänen kirjailijanuransa on seurausta jo lapsena vahvasti näkyneistä itseilmaisun tarpeista, lukemisesta, eletystä elämästä sekä kaikkien näiden yhdistelmästä. Kirjallisuuden parissa hän voi syventyä itseään kiinnostaviin aiheisiin ilman jatkuvaa neuvottelua muiden kanssa, mikä on ominaista teatteriohjaajan työlle, kun työryhmä rakentaa esitystä yhdessä.
– Kirjallisuus on jollakin tavoin ollut itselle sellainen syvimmän sydämen rakkaus, Saatsi kuvailee.
Rajakarjalaisen identiteetin kipukohtien sanoittaminen keräsi tunnustusta tammikuussa 2026, kun Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö myönsi Yönistujat-romaanille Karelia-kirjallisuuspalkinnon.
– Toivon hyvin vahvasti sitä, että Karelia-kirjallisuuspalkinnon kirjalle suoma huomio voisi edesauttaa kielilakia, joka mahdollistaisi karjalankielisten sukujen lapsille kielen oppimisen ja opiskelun päiväkodeissa ja kouluissa.
Työtä ja tekoja karjalan kielen katoamista vastaan
Karjalan kielen elvyttämistä on vuodesta 2021 alkaen koordinoinut Itä-Suomen yliopisto, ja kieltä puhuu Suomessa nykyään noin 11 000 ihmistä.
Saatsi pitää tärkeänä sitä, että hän voi omalla tekemisellään vaikuttaa kielen säilymiseen. Hän käyttää yhteydenpidossa veljiensä kanssa karjalaa, minkä lisäksi hän opiskelee kieltä aktiivisesti ja puhuu sitä lapsilleen.
Samalla Saatsi haluaa toimia puolestapuhujana niille, jotka eivät historian saatossa ole saaneet omaa ääntään kuuluviin. Hän uskoo rajakarjalaisten historian olevan eräänlainen sokea piste Suomen historiassa.
– Koen itse vahvasti tarvetta purkaa narratiivia yhdennäköisestä, yhdenmukaisesta ja yksi- tai kaksikielisestä Suomesta. Todellisuudessa Suomi on ollut aina enemmän tai vähemmän monikulttuurinen ja monikielinen alue, hän painottaa.
