Valkoiset nietokset peittävät jouluista Joensuuta. Päivä on kauneimmillaan ja aurinko paistaa iloisesti säteitään pilvien takaa. Keramiikkamuotoilija, yrittäjä ja taiteilija Henriikka Leppänen on ollut jo tovin hereillä. Töitä on riittänyt koko aamupäivän.

Saapuessamme paikan päälle Leppänen tervehtii iloisesti ovensuulta ja kutsuu peremmälle. Eteisessä meitä odottaa Leppäsen koira, joka nuuhkii tarkkaan ja vaatii alkuun rapsutuksia. Kun muodollisuudet on hoidettu, laskeudumme pian portaita pitkin alas kellariin, jossa sijaitsee Leppäsen keramiikkastudio.

-Täällä mie valmistan mun keramiikkaa. Miun pääasiallisia tuotteita ovat astiat ja sitten erilaiset sisustusesineet. Piensarjatuotannon vastapainoksi teen myös paljon materiaalitutkimusta itse kerätyistä materiaaleista ja myös taidetta vastapainoksi tälle kaikelle sarjatyölle ja yrittämiselle, Leppänen toteaa alkuun.

Minustahan piti jo lapsena tulla taiteilija

Alunperin Tohmajärveltä kotoisin oleva Leppänen on ehtinyt toimia käsityöyrittäjänä ja taiteilijana jo muutaman vuoden ajan. Käsityöammatti on ollut hänellä mielessä on jo lapsesta saakka. Leppänen päätyikin myöhemmin Kankaanpään opistoon, jossa hän opiskeli esinesuunnittelua ja -valmistusta. Samalla hän tutustui keramiikkaan.

-Siellä en ihan vielä innostunut keramiikasta. Savi tuntui aluksi vähän oikukkaalta ja hankalalta materiaalilta. Keramiikkaopettajani kuitenkin suositteli minulle hakemaan Kuopion muotoiluakatemiaan. Hain sinne ja pääsin opiskelemaan keramiikka- ja lasimuotoilua. Valmistuin vuonna 2012 muotoilijaksi (amk).

Valmistumisen jälkeen Leppänen otti aikalisää ja mietti, mitä hän haluaisi tehdä. Löydettyään nykyisen asuntonsa, josta sopiva työtila löytyi, hän alkoi harjoittelemaan dreijausta ja perusti pian Kerafiikka-nimisen yrityksen vuonna 2015.

-Minun työhän on hyvin itsenäistä. Määrittelen hyvin pitkälti itse sen, miten ja kuinka työskentelen ja mitä teen. Vastapainona on vastuu kaikista päätöksistä ja tekemisistä. Työ on myös hyvin yksinäistä ja välillä kaipaan hirveästi sitä työyhteisöäkin. Toisaalta kuitenkin nautin siitä, että saan päättää omista asioistani ja vastata hyvin joustavastikin asiakkaiden tilauksiin, Leppänen jatkaa.

Päätoimisen työnsä ohella Leppänen toimii taiteilijana. Taiteen kautta hän pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita ja asioita, joille ei löydy välttämättä edes sanoja. Savi toimii Leppäsen mielestä oivana materiaalina taiteen luomisessa. Siinä on ilmaisuvoimaa ja siihen saa kanavoitua hyvin omia tuntemuksia.

Kaikkein eniten työssä ja taiteessa Leppästä inspiroi savi materiaalina, sen tutkimus sekä luonnonmateriaalien kerääminen. Lisäksi häntä kiehtoo saven olemus ja lasitteet.

Silloin on vähän aikaa sellainen hengähdystauko taloudellisesta epävarmuudesta

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö myönsi tänä vuonna Leppäselle 13 000 euroa 6 kuukauden taiteelliseen työskentelyyn. Leppänen on hyödyntänyt apurahaa monipuolisesti.

-Tällä säätiön myöntämällä apurahalla olen tehnyt materiaalitutkimusta paikallisista materiaaleista. Olen kerännyt savea, sitten kasvien tuhkaa ja kivijauhetta. Näistä materiaaleista olen tehnyt erilaisia lasitekokeita.

Materiaalitutkimuksen ohella Leppänen on harjoittanut taidetta. Toukokuussa (2023) Leppänen valmisti ensitöikseen keraamisen seinäteoksen Joensuun Rantakylän alikulkukäytävän seinään, joka oli samalla osa Kulttuurin Unelmavuosi 2023 -hanketta. Työ sai inspiraationsa kampakeraamisista kuvioista. 

-Tämän jälkeen aloitin valmistamaan Onkalot-nimistä näyttelyä, joka pidettiin heinäkuussa Helsingin Galleria Huudossa. Näyttelyssä oli esillä paikallisista raaka-aineista valmistamiani teoksia sekä tekemiäni materiaalikokeita paikallisista materiaaleista, kuten kasvien ja kivien tuhkasta, Leppänen täydentää.

Työtä Leppäsellä on riittänyt taiteen parissa hyvin. Vuoden kuluttua häneltä on tulossa lisäksi uusi ryhmänäyttely Helsinkiin, jota hän on alkanut jo valmistelemaan. 

-Olen alkanut suunnittelemaan näyttelyn lisäksi uusia asioita tässä apurahakauden lopulla. Olen kehittänyt muun muassa uusia tuotteita luonnonsavesta, kuten primitiivistyyppisiä valaisimia. Lisäksi olen tehnyt lisää näitä materiaalikokeita, Leppänen lisää.

Leppänen kokee säätiön myöntämän apurahan tärkeänä. Hän on kiitollinen saamastaan tuesta. Apurahan avulla hän on voinut keskittyä hyvin taiteellisen työhön.

Työnsä ja taiteen ohella Leppäselle on tärkeää myös vapaa-aika. Se kuluu pääsääntöisesti koiran kanssa, ulkoillen ja retkeillen. Myös jooga ja jumppa ovat tärkeitä, jotta työkyky pysyy yllä. 

Tulevaisuus näyttää jännittävältä, mutta Leppänen suhtautuu siihen luottavaisin mielin.

-Tulevaisuudessa olisi tosi kiva päästä tekemään enemmän julkisia teoksia, ehkä juurikin keraamista katutaidetta. Sitten olisi myös kiva tehdä yhteistyöprojekteja. Olisi kiva tehdä ihmisten kanssa enemmän töitä. Haluaisin myös hyödyntää tuotteissa paikallista savea esimerkiksi valaisimissa. Valaisinten suunnittelu ja sisustustuotteiden tekeminen kiinnostaa minua paljon, Leppänen päättää.

Leppänen esittelee lopuksi vielä paikkoja ja näyttää työskentelyään dreijalla. Hän pyörittelee hetken savimassaa ja siirtyy sitten dreijaamaan. Työ vaatii keskittymistä ja taitoa. Pian Leppäsen käsissä savimöhkäleestä syntyy kaunis lautanen. Kädentaito on Leppäsellä veressä.