Tekoja Karjalasta

Hirret kertovat historiasta: Liisteiden päällä on tuohet ja päällimmäisenä malkapuut, luettelee Heikki Ovaskainen ja osoittaa savupirtin kattoa.

170-vuotiaan hirsisen Ikäpirtin pienestä sisätilasta ison osan vie massiivinen kiuasmallinen uuni. Aikanaan pienessä savupirtissä saattoi nukkua 15 ihmistä lapsista vanhempiin, isovanhempiin ja vieraisiin. Tulisijassa ei ole piippua, sillä uunin tuottamaa lämpöä tarvittiin sisätiloissa.

Vielä 1900-luvun alussa savupirtit olivat suomalaisilla syrjäseuduilla tavallinen asumismuoto.

– Kun kysyn vierailijoilta, onko savupirtti tuttu paikka, monet 80-vuotiaat toteavat syntyneensä itse savupirttiin, Ovaskainen sanoo.

Täällä, alkuperäisellä paikallaan Murtovaaran rakennukset kertovat parhaalla tavalla, millaista savupirttielämää Pohjois-Karjalan pohjoisimmissa kolkissa on eletty. Murtovaara on Suomen ainoa vaara-asutuksesta kertova museo.

Metsämiesten tukikohta

Murtovaaraa asutti toistasataa vuotta Lipposten suku. Suvun viimeinen jäsen Hilja Lipponen asui Murtovaarassa vuoteen 1985 saakka.

Murtovaara oli osa kruununmetsätorppien verkostoa, joka syntyi Valtimolle 1800-luvulla. Murtovaara oli yksi alueella metsätöitä tekevien savottalaisten tukikohdista, joissa nukuttiin, syötiin ja peseydyttiin.

Syntymä ja kuolema ovat luonnollisella tavalla läsnä. Saunassa, joka on tänäkin päivänä edelleen käyttökuntoinen, synnyttiin ja kuoltiin. Metsänlaidassa on 450-vuotias karsikkopetäjä, jonka korosta erottuvat vainajien nimikirjaimet ja kuolinvuodet. Ne olivat merkki haudoista nouseville haamuille: kuulut kalmistoon, älä tule kummittelemaan.

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö osti tilan vuonna 1967 uudelta omistajalta, jolle Lipposen perikunta oli tilan myynyt. Rakennukset olivat tuohon aikaan huonossa kunnossa.

– Säätiö näki, että näillä rakennuksilla on tulevaisuus. Kauppa oli rakennusten pelastus. Ja mitä Murtovaara on nykyään: puurakentamisen laboratorio, Ovaskainen toteaa.

Heikki Ovaskainen huolehtii Murtovaaran talomuseon opastuksesta ja huollosta Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan. Kunnostustöitä tehdään säännöllisesti. Esimerkiksi ison asuinrakennuksen katto uusittiin arkkitehtiopiskelijoiden avustuksella vuonna 2007.

Hirsirakentaminen tutuksi

Murtovaara on kesäisin avoinna vierailijoille. Vuosittain museossa käy 500–600 vierasta koululaisista eläkeläisiin. Osa on kotoisin Valtimolta ja haluaa näyttää lapsenlapsilleen palan omaa menneisyyttään.

Monet tulevat tutustumaan hirsirakentamiseen. Siitä Heikki Ovaskaisella onkin paljon kerrottavaa: 70-vuotiaan oppaan käsissä syntyy edelleen hirsiä, hirsistä kirveellä ja puukiiloilla halkaistavia lankkuja ja tuohikattoja.

Arkkitehti- ja insinööriopiskelijoita käy alueella perehtymässä hirsirakentamiseen. Opiskelijoita on tullut aina Japanista saakka. Eräälle pietarilaiselle, Siperiassa syntyneelle yliopiston professorille hämmästystä tuotti eristystapa: multapenkka kivijalan sisäpuolella piti pakkasen loitolla.

Ennen tehtiin kestävää, Ovaskainen korostaa usein. Asuinrakennuksen 120-vuotiaassa tuvassa on luonnonkivinen uuni – edelleen käyttökelpoinen.

– Pirtti on talvet kylmänä, mutta uuni on perustettu peruskalliolle. Sitä ei routa liikuttele.