Etukäteen puheenjohtajuus hirvitti minua hieman, säätiö kun ei ole nykyisin mikään pieni toimija. Uskalsin kuitenkin ryhtyä puheenjohtajan tehtävään, sillä tiedän saavani tarvittaessa apua, jos oma asiantuntijuuteni ei riitä.
Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön taloudellinen tilanne on erittäin vakaa ja hyvä. Puheenjohtaja Matti Virtaalan kaudella on saatettu päätökseen isoja hankkeita, kuten Joensuun ensimmäisen puukerrostalon rakentaminen.
Puheenjohtajuuskaudellani tulee tapahtumaan yhtä sun toista, ja osa tulevista asioista voi olla myös ulkopuolisille tunteita herättäviä. Tätä varten meillä on kuitenkin hallituksen lisäksi hallintoneuvosto, ja päätökset tehdään yhdessä.
Vaikka olen ensimmäinen nainen hallituksen puheenjohtajana 70 vuoteen, sukupuoli ei ole mielestäni kovin olennainen asia. Toki se voi vaikuttaa säätiön näkyvyyteen, johon minulla on joitakin ajatuksia.
Säätiön toiminnan periaatteet on sanottu säännöissä, ja toimintaa säätelevät myös lahjoittajien toiveet. Säätiö tukee karjalaista henkistä ja aineellista viljelyä eli esimerkiksi tieteellistä ja taiteellista työskentelyä, kulttuuritapahtumien järjestämistä, opiskelijoiden opintoja ja karjalaisten perinteiden vaalimista. Nämä painopisteet eivät tule muuttumaan.
Olen ollut pitkään apurahatoimikunnassa ja toiminut myös sen puheenjohtajana. Linjaukset, millä periaatteella rahoitusta voidaan hakea, mietitään kolmen vuoden välein.
Nyt rahoitetaan muun muassa kolmannen sukupolven karjalaisuuteen liittyviä tutkimushankkeita. Hankkeissa selvitetään esimerkiksi, kuinka nykypäivän nuoret kokevat karjalaisuuden.
Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa Outokummussa, silloisessa Kuusjärven pitäjässä. Molemmat vanhempani ovat myös syntyjään pohjoiskarjalaisia, äiti on Liperistä ja isä Nurmeksesta. Pidän itseäni karjalaisena.
Olen alkanut ymmärtää karjalaisuutta ja karjalan kieltä syvemmin oikeastaan vasta nyt, kun yliopistoon perustettiin kymmenen vuotta sitten karjalan kielen ja kulttuurin oppiaine. Olen huomannut, että Pohjois-Karjalan murteessa on todella paljon peruja vanhasta karjalasta. Karjalan kieli on nyt kovassa nosteessa, ja sitä pyritään elvyttämään. Erityisesti nuoret ovat kiinnostuneet karjalan kielestä ja eräät heistä ovat alkaneet opettaa sitä myös lapsilleen.
Karjalaisuus muuttuu sukupolvien mukana. Minä ymmärrän karjalaisuuden siten, miten sitä nyt eletään. Pohjoiskarjalaisten karjalaisuus on tätä meidän elämäämme, ja eteläkarjalaisten heidän. Siirtokarjalaisten jälkeläisillä on taas tietysti osin erilaista perinnettä suvuissaan.
Kaikkihan tämä on karjalaisuutta, eikä sitä voi ulkopuolelta brändätä, vaan se tulee karjalaisten omista kokemuksista. Karjalaisuus elää ja kukoistaa omalla tavallaan.
Marjatta Palander, hallituksen puheenjohtaja
Marjatta Palander on murretutkijana tunnettu Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori, joka asuu Joensuussa ja Outokummussa. Marjatta harrastaa hyötyliikuntaa: kesäisin puutarhanhoitoa ja talvisin pienimuotoisesti metsätöitä. Talvella hänet saattaa löytää myös avannosta.
Marjatan motto on: “Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.”
