Helsingin Sanomien pääkirjoitus (HS 18.9.2016) osui suoraan puurakentamisen Akilleen kantapäähän. Otsikolla ”Eikä vieläkään puisia kerrostaloja” lehti tylytti : ”Vientituotteemme ovat kuin menneiltä vuosisadoilta – sellua Kiinaan, televisioita takaisin.” Siinä missä maailmalla puurakentamisen bisnesmahdollisuuksiin ja ekologiseen kestävyyteen on tartuttu innokkaasti, suomalaiset tyytyvät katselemaan maailmanmenoa betonipoteroistaan takavasemmalta. Korkeamman jalostusasteen tavoittelun sijasta tyydymme viemään sahatavaraa ja sellua. Eihän tässä ole mitään järkeä!
Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön päätös investoida vuokrakerrostalon rakentamiseen oli hyvin ajoitettu. Joensuu kasvaa, ja kaupunkiin tarvitaan lisää vuokra-asuntoja muun muassa opiskelijoille.
”Turha kokeilla uutta, jos vanhalla saa sen turvallisen vanhan katteen” todetaan HS:n pääkirjoituksessa. Toden totta, henkistä laiskuutta ja alisuoriutumista myös suomalaisella puualalla näkee yltäkyllin. Säätiö valitsi rakennusmateriaaliksi puun, sillä haluamme osaltamme olla edistämässä suomalaista puurakentamista. Kyllä – päätös tarkoitti sitä, että isossa rakennusprojektissa uskaltauduimme monella tapaa pois tutulta mukavuusalueelta. Motiivi on kirkas: haluamme edistää puurakentamista, haluamme oppia puurakentamisesta uutta ja jakaa oppimaamme mahdollisimman avoimesti. Erityisen hienoa on, jos rakennusprojektimme ja siihen liittyvä Energiatehokas puukerrostalo -hanke voivat edes pieneltä osin edistää suomalaisen puurakentamisen vientiä.
Joensuun Penttilään nousevan Asunto-osakeyhtiö Joensuun Pihapetäjän pääsuunnittelija Anssi Lassila on todennut, ettei puun valinnassa ole enää kyse osaamisesta, vaan siitä, mitä tahdotaan ja halutaan. Tahtoa ja halua on syytä ruokkia tutkitulla tiedolla kustannusvaikutuksista ja asumisen laadusta koko puukerrostalon elinkaaren ajalta. Näin teemme myös Joensuussa, kun esimerkiksi Karelia-ammattikorkeakoulu kerää tietoa puukerrostalon kosteudesta, lämpötilasta, painumista, rakennuksen ylläpitokuluista ja julkisivuverhouksen kestävyydestä.
Rakentamisen ekologisuudesta puhutaan, mutta ihan vielä ekologisuus ei ole noussut toimialan todelliseksi muutosajuriksi. Mutta lähempänä on koko ajan se päivä, jolloin rakentamisen ympäristövaikutukset ratkaisevat valinnan. Kysymys kuuluukin, onko suomalainen rakennusteollisuus silloin valmiina tarttumaan puuhun ihan tosissaan?
Suomalainen puurakentaminen voi lähteä todelliseen kasvuun vain siinä tapauksessa, että meille syntyy alalle teollisuutta. Vahvaa alan teollisuutta voi syntyä vain, jos rahoittajat lähtevät mukaan. Tässä kohdassa puurakentamisen ja metsäbiotalouden haaste on yhteneväinen. Molemmissa toimialoissa on potentiaalia kansainväliseksi kasvualaksi. Perinteinen Start Up -ajattelu pikavoittojen toivossa ei tepsi. Tuotekehitystä saati tuotantoa ei tehdä kirjoituspöydän äärellä, vaan tarvitaan tehdas, laitteita, investointeja. Kumpikin toimialoista vaatii kasvuun kärsivällistä rahaa ja hyvinkin sellaiset 5-10 vuotta aikaa.
Matti Virtaala
Kirjoittaja on Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallituksen puheenjohtaja ja teollisuusneuvos.
Linkki Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen 18.9.2016
