Tuupovaaran taajaman tuntumassa komeilee punainen kylätalo, Tuupovaaran Ullakko. Vanhan kyläkoulun suojista paljastuu jalkinevalmistaja ja kuvataiteilija Hanna Piipposen suutarinverstas, jossa Piipponen valmistaa perinnejalkineita, kuten supikkaita ja lapikkaita, oman mallistonsa jalkineita sekä erilaisia nahkatuotteita.
Joensuussa syntyneen Piipposen matka tuupovaaralaiseksi jalkinevalmistajaksi on kulkenut monen mutkan kautta. Ratkaiseva käänne tapahtui taidekoulun jälkeen satakuntalaisessa pikkukaupungissa, kun kuvataiteilija rakastui kenkien tekemiseen Kankaanpään suutarikoulussa.
Kuvataide kuitenkin kulkee edelleen mukana tasapainottamassa Piipposen millintarkkaa leipätyötä. Hän kertoo inspiroituvansa erityisesti luonnonmuodoista ja siitä, kuinka asiat kasvavat ja muuttuvat ajan saatossa.
– Taide on kuulunut elämääni aina ja se on minulle kaikessa ympäröivässä: muodoissa, valoissa ja väreissä, hän kuvailee.
Myös jalkineiden valmistus muistuttaa hieman kuvanveistämistä, kun kappaleet muovautuvat toistensa peilikuvista ja erilaisista kolmiulotteisista muodoista. Oman ripauksen mielekkyyttä tuovat myös työstettävät luonnonmateriaalit. Nahka ei aina muotoudu ihmisen mielen mukaan, ja sitä käsitellessä kokenutkin suutari oppii jatkuvasti jotain uutta.
Jalkinemallisto taidekäsityönä
Suutarintyönsä ulkopuolella Piipponen suunnittelee ja työstää uniikkia, taidekäsityönä toteutettavaa jalkinemallistoa.
Mallisto pohjautuu vanhoihin perinnejalkineisiin, joiden muodoista, rakenteista ja tekniikoista taiteilija on ottanut vaikutteita. Perinnetekniikat näkyvät esimerkiksi jalkineiden pikilangalla neulotussa osassa, ja Piipponen onkin yksi niistä harvoista, jotka edelleen taitavat pikilangan valmistuksen ja sillä neulomisen taidon.
Pikilanka valmistetaan yksisäikeisestä pellavalangasta kolminkertaiseksi kertaamalla, minkä jälkeen se ohennetaan ja kierretään tiukalle kierteelle. Lopuksi lanka pietään ja siihen punotaan neulaksi villisianharjas.
– Kyseessä on erittäin vanha tekniikka. Entisaikaan kiertävät suutarit neuloivat pikilangalla, sillä piki saatiin tervanpolton sivutuotteena ja neulana käytetyt maatiaissian harjakset löytyivät omasta pihasta, Piipponen kertoo.
Pikilankaakin ainutlaatuisempi elementti löytyy jalkineiden kuvioinneista, jotka Piipponen painaa puupiirrostekniikalla.
Puupiirrostekniikassa kuva kaiverretaan puulevylle, josta se painetaan lopulliselle alustalleen – tässä tapauksessa nahalle. Piipponen tutustui puupiirroksiin jo taidelukioaikoinaan, ja sittemmin hän on kehittänyt tekniikkaa niin, että sitä voidaan soveltaa jalkineissa.
– Kun ajan myötä kaikki mitä olen oppinut – puupiirrokset, taide ja jalkineiden valmistus – on tullut yhteen, ei voi sanoa muuta kuin sen, että asiat vaativat aikaa.
Apuraha tukee perinteisen taidon säilyttämistä ja taiteilijan vapautta
Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö myönsi vuonna 2025 Piipposelle 19 700 euron apurahan jalkinemalliston toteuttamiseen. Yrittäjälle apuraha tarkoittaa vapautta omaan taiteelliseen työskentelyyn elinkeinon ulkopuolella.
– Apuraha mahdollistaa minulle vapaan henkilökohtaisen luomisen ja työskentelyn, kun muuten kaikki on yrityksen pyörittämisessä kiinni, Piipponen taustoittaa.
Hän lisää, että samalla apuraha auttaa myös säilyttämään perinteistä, katoamisuhan alla olevana pikilankataitoa. Perinteiden säilyttäminen on Piipposelle osa karjalaisuutta siinä missä kulttuuri, sukujuuret ja ajassa oleminenkin. Hän osaa pitää karjalaisuutta arvossaan kierrettyään Suomea aikanaan parinkymmenen vuoden ajan.
– Olin pitkään poissa Pohjois-Karjalasta ja kun muutin tänne takaisin, se tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin ja pystyisin viimeinkin taas olemaan oma itseni.
Hanna Piipposen installaatio, joka kattaa uniikit, taidekäsityönä valmistetut jalkineparit sekä paperille painetut puupiirrokset, tulee vuonna 2026 nähtäville Taidekeskus Ahjossa Joensuussa sekä Galleria Rongassa Tampereella.
