“Mukava tulla joukkoon, jossa tehdään eikä vain puhuta”


Pohjois-Karjalan kulttuurikentällä näyttää olevan paljon ideoita ja suunnitelmia, mutta toteuttamisessa on vielä toivomisen varaa. Hyvätkään ideat eivät näytä etenevän, ja olisi tärkeää tiivistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Myös näin rahoittajana toiveissa on saada isompia kokonaisuuksia rahoitettavaksi. 

Jos ajatellaan esimerkiksi matkailua, pitää olla paketteja. Pelkkä yksittäinen juttu ei riitä. Lappi on hyvä esimerkki tällaisesta tuotteistamisesta, siellä yhteistyö toimii hyvin. Siinä olemme täällä Itä-Suomessa raskaasti jäljessä Lappia. 

Muutokseen on kuitenkin Pohjois-Karjalassa pyritty. Esimerkiksi Osuuskauppa, jonka hallinnossa olen itsekin mukana, on pyrkinyt ansiokkaasti lisäämään juuri tämäntyyppistä ajattelua yhdistämällä eri toimijoiden vahvuuksia ja luomalla sitä kautta suurempia paketteja.

Minulla on säätiöstä positiivinen ja hyvä kuva. Sain aikoinaan opiskelijana muun muassa säätiöltä apurahan opintojen loppuun saattamiseen ja tapasin silloisen järjestön vaikuttajan Antti Kukkosen. Toki tunnen muutenkin säätiön toimintaa ja olen seurannut sille läheisiä asioita. 

Mukaan minut houkutteli Marjatta Palander. Toki sekin vaikutti, että säätiössä on mukana myös muita tuttuja henkilöitä, kuten Tuomo Vatanen. Joukkoon on mukava tulla, kun tietää että he myös tekevät, eivätkä vain puhu. 

Säätiön roolia ja painopistettä tulevaisuudessa joudutaan varmasti pohtimaan. Karjalaisuus muuttuu koko ajan ja pitää miettiä, mitä se on huomenna. Ei pidä jäädä menneisyyteen vaan mennä eteenpäin.

On äärimmäisen hyvä, että mukana on henkilöitä, joilla on kokemusta ja näyttöjä liike-elämän puolelta. Jos taas ajatellaan menopuolta eli tieteen ja taiteen rahoittamista, siinä puolestaan on akateemisilla henkilöillä paljon annettavaa. Tässä mielessä kokonaisuus näyttää hyvältä.

Olen pohjoiskarjalainen ja täällä aina asunut Turun opiskeluvuosia lukuun ottamatta. Olen varttunut Tuupovaarassa, ja sukuni juuret johtavat Nurmeksen suuntaan tutkitusti ainakin 1700-luvulle asti. Äidin puolen suku taas tulee Kesälahden puolelta. 

Enkä täältä ole mihinkään lähdössä.

Karjalaisuuden brändi on mielestäni varsin hyvin ajan tasalla. Tietysti joskus häiritsee riitely siitä, mikä on oikea karjalan kieli. On erittäin hyvä, että asia tuli yliopiston tehtäväksi. 

Perinteitä pitää kunnioittaa, mutta on muistettava kuitenkin, että on entistä vähemmän ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi rajan takaiseen Karjalaan. Karjala on enemmän ihmisten mielessä kuin jossain tietyssä paikassa.” 

Matti Tolvanen on  joensuulainen on rikos- ja prosessioikeuden professori ja entinen kihlakunnansyyttäjä. Matti asuu Joensuun Rantakylässä ja hän harrastaa metsänhoitoa, kirjallisuutta, hiihtoa ja kirkonkellojen soittoa.  

 Matin motto on: “Karjala on mielentila”

AATolvanen Matti_9578.jpg 

Takaisin