Karjalaisuus luo nahkaansa


Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta. 

Juhlajulkaisu

Viimeisimmän vuosikymmenen aikana Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toimintaympäristö on muuttunut oleellisesti. Säätiön varallisuuden kasvu, talouden hoito konsernina, vauhdilla etenevä digitalisaatio ja joulukuussa 2015 voimaan tullut uusi säätiölaki ovat kaikki osaltaan muokanneet toimintaamme. Olennaisinta kuitenkin on, että maaperä säätiön toiminnalle on parempi kuin ehkä koskaan. Karjalainen kulttuurikenttä monipuolistuu jatkuvasti, ja vaikka sukupolvet vaihtuvat, karjalaisuus koetaan edelleen tärkeäksi. Tämä näkyy konkreettisesti säätiön viimeisen vuosikymmenen aikana saamina useina merkittävinä lahjoituksina, yhteisarvoltaan 8,5 miljoonaa euroa. Lahjoitusten myötä kaksinkertaistunut toimintapääoma heijastuu suoraan myönnettävien apurahojen määrään; vuosina 2010-2019 apurahoja ja hankeavustuksia myönnettiin yhteensä 5,6 miljoonaa euroa. Ehkä hieman vähälle huomiolle on jäänyt, että säätiö tukee merkittävästi myös pohjoiskarjalaisia opiskelijoita, vuosien 2010 - 2019 aikana kaikkiaan 460.000 eurolla.    

Erityisen iloisia ja ylpeitäkin voimme olla siitä, että  olemme uskaltaneet heittäytyä varsin rohkeisiin ja konservatiiviselle säätiömaailmalle vieraisiinkin hankkeisiin. Näistä mainittakoon Karjalantalon vuokraaminen Joensuun Popmuusikot ry:lle ja vuonna 2017 valmistunut Pohjois-Karjalan ensimmäinen yli kaksikerroksinen puukerrostalo Joensuun Pihapetäjä. Säätiön perinteisesta toiminnasta poikkeaa myös jatkuvasti tiivistyvä yhteistyö alueen oppilaitosten kanssa. Hyvänä esimerkkinä tästä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa aloitettu pilottihanke, jossa säätiö tukee opiskelijoiden työharjoittelua Pohjois-Karjalassa. 

Säätiön on pysyttävä ajassa kiinni, mikä näkyy muun muassa niin, että apuraha- ja avustustoiminnan perusteita tarkistetaan jatkuvasti sekä ajankohtaisten hankkeiden osalta että ennen kaikkea uusien avausten löytämiseksi. Esimerkiksi tiedeapurahoja ohjataan lähivuosina kolmannen sukupolven karjalaisuuteen liittyviä tutkimushankkeisiin, joilta odotamme paljon. Tutkimusaihetta on käsitelty syvemmin  juhlajulkaisun artikkelissa. Juhlajulkaisusta voi lukea enemmän myös Karjalantalon ja Pihapetäjän vaiheista. 

Voimme vilpittömästi todeta, että säätiössä viime vuosina tehdyt ratkaisut ovat olleet oikeita tai vähintään oikeansuuntaisia. Se ei tietenkään tarkoita, että selän voisi suoristaa, vaan töitä on tehtävä edelleen ja ajan hermolla on pysyttävä. Mutta niin kauan kuin toiminnallamme on yhteisön tuki ja karjalaista kulttuuria halutaan vaalia ja edistää, säätiöllä on kaikki edellytyksetonnistua tehtävässään myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Takaisin